Eila Aro, varastonhoitaja, "ruostumaton nainen"

Syksyllä 1984 kuului kutsu, johon Eila Aro vastasi. ”Olen syntyperäinen virtolainen ja pienessä kylässä kaikki tuntevat toisensa. Olin ollut metallialan töissä aiemminkin, joten päätin tarttua tilaisuuteen. Jäin sitten tälle tielle, eikä ole mikään kiire pois.”

Eila aloitti Mety Finncontin osavalmistuksessa metallityöntekijänä. Maalaamon kautta varastotöihin siirtynyt Eila on kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana nähnyt, miten yrityksestä kasvoi Finncont.

Alussa oli vain yksi halli, nykyinen metallipuoli, eikä muottiosastolla ollut kuin yksi rotaatiovalukone. ”Aika pienimuotoisesti tämä lähti käyntiin”, sanoo varaston ehdoton matriarkka. Ympärillä on pelkästään miehiä, ”semmonen lähemmäs 30 tuotannon tyyppiä”, mikä ei moottoripyöräilyä harrastavaa naista haittaa. ”Mulla on maailman parhaat työkaverit.”

Äksöniä pitää elämässä olla, joten varastonhoito kaikkialle ulottuvine säikeineen ja moninaisine tilanteineen sopii Eilalle. Jos Eila ei nimittäin olisi Eila, suunnittelun, myynnin, tuotannon ja työnjohdon välillä oleva nivel olisi ruosteessa, eikä mikään liikkuisi. Jopa suunnittelijat kysyvät solmuihinsa apua Eilalta. ”Olen niin kauan pyöritellyt erilaisia osia ja komponentteja tässä, että osaan auttaa ajattelemaan, millaisia osat ovat käytännössä.”

Varastonhoito vei siis lopulta mukanaan. Varastonhoitajan ammattitutkinto hoitui työn lomassa.”Tässä pitää olla koko ajan aktiivinen. En jaksa nysväämistä. Tunnen työstäni tyydytystä, kun haaste saadaan ratkaistua. Haluan nähdä asiakkaan tyytyväisenä, silloin tietää palvelleensa.”

”Käytännönläheisyys on parasta ja minä olen mieluummin toteuttaja, tykkään pistää tapahtumaan."

Eila sanoo oppineensa työnteon moraalin jo kotona. Maatalossa oli itsestään selvää, että työtä ihmisen on tekeminen. Ehkä Eila on itse lisännyt perään sanan täysillä. Stressipiikit hän mainitsee ohimennen; se on sitä, kun lähetys on täpärällä tai ei ole toivotun lainen. Näitä hetkiä varten on olemassa oma turbovaihteensa. ”Ei sitä koko kivirekeä ruveta raahaamaan vaan sitten otetaan sitä äksöniä ja hoidetaan homma kuntoon.”

Finncont on Eilan silmissä työnantaja, jota on helppo arvostaa nykyisessä pirstaleisten työsuhteiden maailmassa. ”Joka aamu, kun tulee tehtaanportille ja saa tulla siitä sisään, on tunne, että tämä työ on arvo sinänsä.”

”Kun työssä tulee onnistumisia, se auttaa kotona, ja sama toisin päin. Kaikki oleellinen on elämässä kunnossa. Virroilla on kotipaikka, juuret ja alkuperäinen perhe. Työkin on mielenkiintoinen. Ei ole koskaan ollut tarvetta lähteä.”

Eila on hän, joka muistaa, miltä spriikopiokone haisi ja miten raksutti telefax.